NUORTEN TEATTERIESITYS: UNI

  • Artikkeli julkaistu:9.12.2021
  • Artikkelin kategoria:Blogi / Kaikki

Meillä DOMINO-hankkeessa järjestettiin yhteistyössä Kulttuuriyhdistys Väristyksen kanssa keväällä 2021 teatteriryhmä, jossa valmistettiin ryhmälähtöisesti työskennellen dokumenttiteatteriesitys. Olin ryhmää suunnitellessani ajatellut, että esitys voisi liittyä eri kulttuureista tulevien ihmisten kohtaamisiin. Itseäni kiinnostaa kohtaamisen – ja kohtaamattomuuden – teema. Mitä kohtaamisissa tapahtuu? Minkälaiset elementit ja asetelmat kohtaamisissa synnyttävät hyvää ja tuovat meitä lähemmäs toisiamme? Millaiset kohtaamiset puolestaan aiheuttavat meille pahaa oloa ja loitontavat meitä toisistamme? Ajattelin, että kohtaamisen teemaa käsittelemällä voisi ehkä myös saada ihmiset tarkastelemaan omaa tapaansa kohdata ihmisiä. Mehän kohtaamme toisiamme välillä miten sattuu – ja sillä valitettavasti on myös vaikutusta toisiin ihmisiin.

Esityksen ohjaajalla Tanja Drabczykillä oli myös oma ajatus siitä, kuinka työskennellä monikulttuurisen teatteriryhmän kanssa, ja millä tavalla lähteä yhteistä esitystä rakentamaan: kun oltiin vähän tutustuttu, nuoret kokosivat yhdessä paperille asioita, jotka heitä yhdistävät. Tämä tuntui aika ihanalta lähtökohdalta työskentelylle. Jäin mielenkiinnolla seuraamaan minkälaisen esityksen he yhdessä valmistaisivat. Monista vaihtoehdoista päädyttiin tutkimaan unta. Ryhmäläiset haastattelivat useita henkilöitä lähipiiristään, kirjoittivat omia uniaan ylös, tutkivat unikirjoja ja tilastotietoja ja tarkastelivat mm. eri surrealistisen taiteen tekijöiden teoksia kuten Salvador Dalin maalauksia. Ryhmän ohjaaja Tanja kertoo:

”Yksi työryhmäläisistämme totesi nähtyään hänelle ennestään tuntemattoman surrealistisen teoksen: Dali on kuvannut mun uneni! Se oli upea jälleennäkemisen hetki.”

Myös ryhmäläisten jakaessa uniaan toistensa kanssa todettiin usein, että kaikki ovat nähneet samankaltaisia unia; kaikilla on painajaisissaan samanlaisia elementtejä ja moni näkee esimerkiksi toistuvia unia.

Olen viime aikoina pohtinut paljon sitä, kuinka ihanaa on innostua toisten kanssa – kuinka kivalta tuntuu, kun voi huutaa toisen kanssa samaan aikaan ”Tiedän miltä susta tuntuu!” Aivan yhtä lailla meitä tietysti lähentää vaikeiden tunteiden jakaminen ja kokeminen yhdessä: ”Myös minua vähän jännittää tämä tilanne. Kiitos, kun sanoit ääneen, että sinuakin.” Tällaisina hetkinä olen jonkun kanssa jaetun kokemuksen äärellä ja nautin siitä, että juuri sillä hetkellä joku ymmärtää minua ja minä ymmärrän häntä. Tämä lähentää meitä välittömästi.

Työssäni kohtaan paljon eri kulttuureista tulevia ihmisiä. On aina kiinnostavaa kuulla, millaisilla eri tavoilla asioita voi tehdä, maailman voi nähdä ja elämän kokea. Olen kuitenkin pohtinut paljon sitäkin, minkälaisia asetelmia ja millaisia tunnelmia ihmisten kohdatessa syntyy, kun näistä eroista aletaan puhua tai etenkin jos niitä aletaan korostaa – vaikka se tapahtuisikin innostuneen uteliaassa tai kunnioittavan pohdiskelevassa hengessä. Ja miltä taas tuntuu sellaisen keskustelun jälkeen, joka keskittyy niihin asioihin, jotka meitä yhdistävät. Kun kohtaamme saman tunteen, saman pelon, saman ilonaiheen, saman unelman tai toiveen äärellä.

Tämä teatteriryhmän esitys on rakennettu käyttäen materiaalina juuri sitä, mikä on meille kaikille yhteistä. Esityksen ohjaaja Tanja toteaa:

”Meidän esityksemme kuvaa meidän kaikkien unia, painajaisiamme, pelkojamme ja unelmiamme. Kokemalla ne yhdessä ymmärrämme, että emme ole enää niiden kanssa yksin.”

Hän haluaisikin haastaa esityksen katsojan tutkimaan erilaisia ihmisiä kohdatessaan sitä, mikä meitä yhdistää. Olen niin iloinen siitä, että Tanja valitsi tällaisen työskentelytavan ryhmän esityksen rakentamiselle, sillä sitä kautta myös ryhmässä olevat nuoret huomasivat, että heillä ja heitä ympäröivillä ihmisillä on aika paljon yhteistä – sekä hereillä että unessa ollessaan.

-Kaisa Rautiainen-

Katso esitys tästä.

kolme nuorta lavalla tanssimassa
Nuorten teatteriesitys Uni