Webinaari
Paremmin Yhdessä ry ja Keski-Suomen elinvoimakeskus järjestivät keväällä 2026 valtakunnallisen webinaarin liittyen trauman ja surun kohtaamiseen kotoutumistyössä. Webinaari oli suunnattu sosiaali-, terveys- ja kotoutumistyön ammattilaisille, jotka kohtaavat työssään pakolaistaustaisia henkilöitä.
Webinaari on jatkoa syksyllä 2025 järjestettylle “Käsittelemätön menetys – trauma ja suru kriisialueilta muuttaneiden kokemuksissa”-webinaarille.
Aika: maanantai 18.5.2026 klo 9.00–11.00
Paikka: Verkossa (Teams)
Asiantuntijat Ferdinand Garoff, Kaisa Nissi ja Laura Pönkänen käsittelivät mm. sitä, miten käsittelemätön suru, trauma ja epävarmuus läheisen kohtalosta vaikuttavat kotoutumiseen, oppimiseen, perhe-elämään ja sopeutumiseen uuteen ympäristöön.
Webinaarin tallenne, materiaalit sekä webinaarissa esitetyt kysymykset ja kommentit, joihin ei ehditty vastaamaan webinaarin aikana, löytyvät sivulta asiantuntijoiden esittelyn alapuolelta!
Ferdinand Garoff on psykologi ja psykoterapeutti, ja tutkijana Ruotsin Punaisen Ristin korkeakoulussa. Hän on aiemmin toiminut psykologina mm. Kidutettujen kuntoutuskeskuksessa, sekä lasten, nuorten ja aikuisten psykiatrisissa avohoitopalveluissa. Hän on myös ollut aktiivinen Punaisessa ristissä ja kuuluu mm. psykologien valmiusryhmään ja SPR:n kansainväliseen reserviin.
Laura Pönkänen on psykologi ja integratiivinen psykoterapeutti, joka työskentelee Keski-Suomen hyvinvointialueella kotoutumista tukevissa sosiaalipalveluissa pakolaistraumatyössä ja kotoutumisen psyykkisen tuen tiimissä. Lauralla on kokemusta myös erikoissairaanhoidon akuutista kriisityöstä ja hän on työskennellyt asiantuntija- ja kehittämistehtävissä järjestösektorilla kunniaan liittyvän väkivallan vastaisessa työssä.
Kaisa Nissi on psykiatrinen sairaanhoitaja, traumapsykoterapeutti ja kulttuuriantropologi, joka työskentelee Lauran tavoin Keski-Suomen hyvinvointialueella kotoutumista tukevissa sosiaalipalveluissa pakolaistraumatyössä ja kotoutumisen psyykkisen tuen tiimissä. Kaisalla on pitkä työtausta kotoutumisen, turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten parissa tehtävästä käytännön työstä, ja lisäksi hän on kulttuuriantropologian tutkijana perehtynyt kulttuurin, uskonnon, sukupuolen ja monikulttuuristen perheiden kysymyksiin.
Katso webinaari täältä:
Webinaarin kysymykset, kommentit ja vastaukset:
- Varmaankin tukeminen niihin asioihin, joihin sillä hetkellä pystyy vaikuttamaan. Miten pystyisi edistämään esim niitä asoita, joita haluaisi sodan loppumisen jälkeen (kotimaassa) tehdä? Voi yhdessä pohtia mikä elämässä pysyy tilanteesta huolimatta. Tilanne on hankala ja samanlainen monilla esim lyhyitä oleskelulupia saavilla. Pieniin, arkisiin asiohin tukeminen ja ohjaaminen, uskon ja toivon ylläpitäminen kai olennaista.
- Tie kotiin -projektia voi konsultoida liittyen Ukrainan sodan kokeneiden perheiden osalta.
- Usein sotatraumat ja niiden vaikutus kyllä tunnustetaan mutta se vaatii hakeutumisen terveydenhuollon piiriin ja sitä kautta esim moniammatillisen työkyvyn arvion. Tai joka tapauksessa jonkun työntekijän tekemän huomion asiakkaan haasteista ja sitä kautta arvioon ohjautumisen ja työskentelyn aloittamisen (terveydenhuolto, yhteistyö esim oppilaitoksen kanssa). Asian esille tuleminen saatta olla se ongelma. Mutta kokemukset on ainakin meidän alueella että jos hoitosuhde syntyy, yhteistyö eri tahojen kanssa toimii verrattain hyvin ja asia huomioidaan esim oppilaitoksissa.
- Tämä on aivan totta ja tosi tärkeä huomio! Voi olla niitä jotka tulevat esim kriisimaista muilla perusteilla, ja toisaalta ylipäänsä maahanmuuttoon ja uuteen maahan asettumiseen liittyy paljon samoja haasteita, ehkä eri tasoisina – miten löytää paikkansa uudessa yhteisössä ja jättää asioita taakse. Pakolaisuudessa on erilaista usein kuitenkin se, että pakolaiset eivät pysty palaamaan kotimaahan edes käymään uhkan ja migrin takia, kun usein maata muuten vaihtavilla se ainakin teoriassa mahdollista. Mutta palvelujen osalta tosiaan voi olla vaikeuksia muissa ryhmissä. Toisaalta pakolaisten erityispalvelut useimmiten loppuvat ns virallisen kotoutumisajan päättyessä (esim 3 vuotta) mutta haasteet ja traumat harvoin siihen mennessä on käsitelty.
- En valitettavsti ehtinyt käsittelemään moraalista vauriota tällä kertaa. Mutta tästä tulee kesän jälkeen katsausartikkeli Dudecim lehteen.
- Olisi tärkeää, että kaikissa palveluissa, johon ihminen tulee, olisi mahdollisuus antaa sen verran aikaa kohtaamiseen, että ehtisi ymmärtää ihmisen tilanteen, jotta voisi tehdä tarkoituksenmukaista palveluohjausta. Kaikissa palveluissa ei ole mahdollisuutta kaikkien asioiden läpikäymiseen, joten siksi eri palveluiden toimiva yhteistyö ja sujuva palveluohjaus ovat tärkeitä. Samalla ihmiselle ei saisi tulla sellainen kokemus, että tulee torjutuksi tai hylätyksi tai että häntä pompotellaan palvelusta toiseen. Asiakaskohtaamisen osaamista olisi hyvä vahvistaa kaikilla sektoreilla, varsinkin kun väestömme on monimuotoistunut.
